Facebook

Perussuomalaiset

Seppo nro: 163

Vaalimainos

Seppo Kanerva, kokoomusmielinen perussuomalainen

01.10.2013

Toimittuani 10 vuotta merivartioston komentajana, alaisuudessani ensin Saaristomeren merivartiosto alueella Hanko-Vaasan läänin eteläraja sisältäen myös Ahvenanmaan alueen ja arsenaalinani sen eri merivartioasemat, veneet, laivat, helikopterit ja lentokoneet valvoen rajoja, johtaen alueen meripelastusta, kalastuksen ja veneilyn valvontaa, luonnonsuojelua, osallistuen valtakuntamme maanpuolustukseen, poliisi-, tullitehtäviin merialueella ja ympäristötehtäviin öljytorjunnassa, niin päädyin vielä 4 vuodeksi Suomenlahden merivartioston komentajaksi alueella Hanko – Venäjän raja Itäisellä Suomenlahdella.

Tästä tehtävästä erosin kesällä 1992 ja liityin heti kokoomuksen jäseneksi, tullen heti valituksi kunnallisvaaliehdokkaaksi ja 1007 äänellä Helsingin kaupunginvaltuutetuksi vuodesta 1993 alkaen. Ja vuonna 1996 tulin valituksi kokoomuksen kansanedustajaksi. Kaupunginvaltuustokautta kesti vuoteen 2000 asti ja eduskuntakautta vuoteen 2003 asti. Nyt olen sitten uudelleen Helsingin kaupunginvaltuutettu vuodesta 2008 alkaen perussuomalaisten riveissä.

Tultuani Saaristomeren merivartioston komentajaksi varsin nuorella iällä 37-vuotiaana vuonna 1978 sattui samana syksynä joulun alla vakava suomalaisaluksen merionnettomuus syysmyrskyssä Gotlannin edustalla. Siinä hukkui useita henkiä laivaväestä, mm. viimeisellä matkalla ollut laivakokki kahden pienen lapsensa ja puolisonsa kera. Tapahtuma sattui siis Ruotsin rannikolla, mutta täällä Suomessa hätkähdettiin siitä avuttomuudesta, joka voisi kohdata meitä lähimerialueillamme. Siksi valtioneuvosto päätti hankkia Neuvostoliitosta 6 helikopteria MI – 8 tyyppiä. Ne tulivat aluksi johtooni vartiostossa olevan pikkukopterin ja kahden lentokoneen lisäksi. Näillä koptereilla alettiin heti harjoitella meripelastusta Viking- linjan laivoilla.

Nyt käytäntö on yleistynyt ja kopteritkin siirrettiin varta vasten perustettuun Vartiolentueeseen lentoupseerien johtoon. Seuraavana keväänä sattui venäläisen öljyn katastrofi Ahvenanmaalla. Merivartiostoni selvitteli sitä pitkin kevättä. Näin elämä jatkui onnettomuudesta toiseen. Aina kun jossain sattui vahinkoja merellä veneilyssä tai laivoilla olin televisiossa vastaamassa toimittaja Simo Pasasen kysymyksiin. Välillä ryöppysi Ahvenanmaalla. Sotilaspalvelun vapaamatkustajat eivät pitäneet sotilaallisesti järjestäytyneestä merivartiostostani. Juttuja kimposi minusta ja vartiostosta arkki-ahtaassa Åland – lehdessä. Annoin näiden höpöjuttujen luistaa kuin vesi hanhen selästä. Kymmenen vuotta myöhemmin minut siirrettiin maamme tärkeimmän, Suomenlahden merivartioston komentajaksi.

Meri – ja rajavartiostojen komentajat ovat melko itsenäisiä herroja ja budjettivallan käyttäjiä. Rajavartiolaitoksessa ei ole puolustusministeriön tapaista hankinta-, huolto ja rakentaja-

organisaatiota, vaan komentajan johdolla tehdään tarjouskilpailuja eri tarpeille, rakennetaan raja- tai merivartioasemia, laitureita, asuintaloja, huolehditaan niiden kunnosta, vuokrauksesta ja vuokrien perinnästä. On huolehdittava kaluston käytön suunnittelusta ja niihin liittyvistä korjaus- ja huolto- suunnitelmista sekä polttoaineista. Jo nuorena oli opittava budjetointi ja sen huolellinen seuranta. Merivartiosto on ammattijoukko, jolla ei ole varusmiehiä. Suomenlahden merivartioston komentajana toimin 4 vuotta vuoteen 1992 asti, jolloin siirryin 51-vuotiaana kommodorina (= eversti ) eläkkeelle. Suomenlahden mielenkiintoisimpia tehtäviä oli toimia Neuvostoliiton rajavaltuutettujen kanssa. Viimeinen johtamani julkisuutta saanut pelastustyö oli Finn-puskuhinaajan kaatuminen Hangon edustalla ja sen nurin olleesta hylystä suoritettu kahden miehen pelastaminen leikkaamalla aluksen pohja auki. Tässä työssä vartiostoni sai merkittävää tukea Helsingin palolaitoksen LEKA – ryhmältä. Siirryttyäni sitten kesällä 1992 eläkkeelle, liityin kokoomukseen ja tulin kaupunginvaltuutetuksi edellä kertomallani tavalla.

Seuraavan vuoden syksyllä sain kunniakkaan tehtävän johtaa ylipormestari Raimo Ilaskiven presidenttivaalikampanjan 1. osaa: Ilaskivi vastaan Salolainen, jonka voitimme 7:3. Sen jälkeen puolue otti kampanjan hoitoonsa tunnetuin seurauksin. Puoluejohto ei halunnut Ilaskiveä. Raimo oli liian itsenäinen.

Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa keräsin 3300 ääntä ja varamiespaikan. Se realisoitui, kun Kirsi Piha tuli valituksi EU – parlamenttiin syksyllä 1996. Nuoren Kirsin tilalle tuli eläkeläisten edusmies. Kokoomuksen kansanedustajat olivat yhdessä demareiden kanssa hyväksyneet yksimielisesti lain taitetusta indeksistä, joka nyt jo on tuhonnut monien eläkkeet. Kansanedustajaksi tultuani ryhdyin välittömästi laatimaan lakiesitystä taitetun indeksin poistamiseksi. Kun minä olin eduskuntaryhmäni kanssa täysin eri mieltä taitetusta indeksistä ja sen tuhovaikutuksista tuli minusta ”epähenkilö”. Lakialoitetta laatiessani sain suunnatonta tukea Suomen eläkejärjestelmän luojalta, professori Teivo Pentikäiseltä, joka jatkuvasti jaksoi vakuuttaa, että taitettu indeksi on tarpeeton ja, että Suomen kansantalous kestää sen, että eläke on palkan jatke puoliväli-indeksin muodossa. Siinähän puolet eläkkeen laskentaperusteista seuraa yleensä hyvää palkkaindeksiä ja toinen puolikas laskennasta on erilailla alhaiseksi subventoitua elinkustannusindeksiä. Tänä aikana kun taitettu indeksi on ollut voimassa, on vain muutamana vuonna päästy samaan tasoon palkkojen kanssa. Huomattavaa on, että niissäkin tapauksissa kyseessä on korotus, joka palkansaajille on maksettu jo edellisenä vuonna.

Taitettu indeksi toimii regressiivisesti siten, että seuraava eläke lasketaan edellisen vuoden nipistetystä eläkkeestä. Näin negatiivinen vaikutus kumuloituu vuosi vuodelta ja voidaankin sanoa, että eläkeläiset ovat menettäneet vuodesta 1996 alkaen auton hinnan, pieneläkeläiset pienen auton hinnan ja parempituloiset Mersun ja suurempi eläkeläiset luksus- Mersun hinnan jos ei enempääkin. Ryhdyttyäni keräämään nimiä lakialoitteeseeni, muuttivat monet lain hyväksyneet edustajat mielensä ja allekirjoittivat lakialoitteeni. Toiset eivät. Siksi täytyi käyttää kovia otteita allekirjoitusten saamiseksi. Hyvä keino oli ottaa yhteys hangoittelevan kansanedustajan kotipuolen eläkeläisjärjestöihin, jotka uhkasivatkin edustajiaan ääniboikotilla. Niinpä mm Suvi Linden valitti Demari-lehdessä että olin sanonut, että laita nimi tai itke ja laita – ja se oli totta. Näin sain 155 kansanedustajan nimet lakialoitteeseeni. Se aloite olisikin sitten eduskunnan ohjeiden mukaan pitänyt käsitellä kiireellisenä. Silloin pääministeri Lipponen ja valtionvarainministeri Niinistö heräsivät. He antoivat eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajalle Virpi Puistolle (SDP) ja varapuheenjohtajalle Maija Perholle (KOK), (joista mm Puisto oli allekirjoittanut aloitteeni) ohjeen pitää Seppo Kanervan taitetun indeksin poistava aloite pinkan pohjalla. Tästä parlamentarismin loukkauksesta Perho palkittiin ministerin salkulla ja Puistokin olisi palkittu, ellei hänen miehellään olisi ollut jotain kommerverkkejä. Kun sitten julkisuuden avulla sain painostettua asian käsittelyyn 3 kuukautta ennen eduskuntakauden päättymistä, totesi Sauli Niinistö, että asia on niin vaikea ja paljon selvityksiä vaativa, että sitä ei ehditä käsitellä enää tällä eduskuntakaudella. Niinpä asia raukesi. Myöhemmin Niinistö kertoi, että Zyskowic olisi jo tällöin halunnut poistaa minut, istuvan kansanedustajan seuraavan vaalikauden ehdokaslistalta, mutta Niinistö kertoi sanoneensa, että antaa miehen yrittää, ehkä hän varamiehenä tulleena ei pääse enää edustajaksi. Toisin kuitenkin kävi ja reilusti yli 4000 äänellä kipusin jälleen Zyskowicin kiusaksi. Zyskiwicin kantahan on, että eläkeläisten puolesta tulee puhua, mutta ei äänestää, sillä eiväthän he tiedä miten eduskunnassa äänestämme. Monesti onkin niin, että JAA on eläkeläisiä vastaa ja EI saattaa olla puolesta – riippuen kysymyksen asettelusta.

Tällä vaalikaudella minut asetettiin Helsingin eläkeläisten neuvottelukuntaan, jossa oli vasemmistoliittoa lukuun ottamatta mukana eri puolueiden edustajat ja minä olin ainoa kansanedustaja. Kaikki eläkeläisiä koskevat lakialoitteet vietiin eduskuntaan minun kauttani. Kun ne sitten tulivat äänestykseen tuli Zyskowic luokseni ja sanoi, että minun tulee äänestää omia aloitteitani vastaan, sillä olimme hallituspuolue ja ne eivät olleet hallituksen esityksiä. Tietenkin kieltäydyin, enkä mennyt lymyilemään käytäville äänestyksen ajaksi. Niinpä seurauksena oli Zyskowicin puhuttelu, jossa hän uhkasi, että jos jatkuvasti äänestän eläkeläisten puolesta, ”niin huolehdin, että et ole enää seuraavassa eduskunnassa.” Ja näin sitten kävikin. Kun vuonna 2002 äänestettiin eläkeläisasioista, ryhtyivät Eero Akaan- Penttilä, Pekka Kuosmanen (Kouvolasta) Tuija Nurmi (Lahdesta) ja Olli Nepponen (Mikkelistä) äänestämään kanssani eläkeläisten puolesta. Tästä Zyskowic suuttui ja uhkauksia sateli. Sitten hän keksi vanhan keinon: ampumalla yhden – niin muut pelästyvät. Syksyllä 2002 hyväksyttiin kaikki muut istuvat kansanedustajat seuraavan vuoden vaalien ehdokkaiksi paitsi Seppo Kanerva. Tällainen stalinistinen toimenpide oli kerran aiemmin joskus 1980 luvulla tapahtunut kun E –J Tennilä tiputettiin vasemmiston listoilta. Tennilä noukki 10 000 ääntä ja sen koommin ei vasemmistoliitto ole uskaltanut erottaa änkyröitään.

Minun pudottamisestani Ilaskivi kirjoitti HeSa:ssa parlamentarismin loukkauksena, sillä istuvan kansanedustajan kohtalon tulisi kansan saada päättää. Aikaa myöten muillekin eläkeläismielisille kävi köpelösti: Heille asetettiin ”sopivia” kilpailevia ehdokkaita seuraaviin vaaleihin. Pisimmälle jaksoi Akaan -­ Penttilä, jolle kokoomus ei koskaan antanut mitään merkittäviä tehtäviä. Siitä Zyskowic piti huolen. Samoin kävi Kalevi Kummolalle, joskaan ei eläkeasioissa; uskalsipahan vain asettua Zyskowicin vastaehdokkaaksi kokoomuksen eduskunta-ryhmän puheenjohtajavaalissa ja sai seuraaviin vaaleihin Tampereelle ”sopivan” vastaehdokkaan.

Yleensäkin tämä Zyskowicin ”mylly” on yhteiskuntaamme tuhoava. Esimerkkinä se, että jossain vaiheessa suomalaiset ajattelivat valita osaavia kansalaisia kansanedustajiksi. Niinpä he valitsivat vuorineuvos Martin Saarikankaan, hänestähän saisi loistavan kokeneen elinkeino (= kauppa- ja teollisuus) ministerin, taikka SOK:n entisen pääjohtaja Jere Lahden – siinäpä mies hoitamaan maamme taloutta taikka meediaguru Eero Lehden – siinäpä oiva finanssimies.  Kun sitten uusi eduskunta kokoontui pyörähti ” Zyssen mylly ”:” Sinä Jan äänestät Saria ja Sinä Sari Hennaa ja Henna Orpoa, Orpo Ravia” ja niin edelleen. Yht´äkkiä kansainvälisen tason miehet huomaavat, että he ovat ”takapenkin taaveja” – tolloja ensimmäisen kauden kansanedustajia, ja kansa saa johto paikoilleen diletantteja.  Kumpi Sinusta lukija hoitaisi Suomen kansainvälisiä markkina-asioita paremmin Vapaavuori vaiko Saarikangas ?

Vapaavuoresta todettakoon, että kun Sauli Niinistö sai tietää Vapaavuoren taustan, antoi hän tälle potkut. Sitten tuli apuun toinen rikoksista tuomittu: Turun Apollo huijauksista rangaistu Zyskowic, jonka vahingonkorvauksen jostain kumman syystä maksoi Pohjola yhtiö. Ja Vapaavuori nostettiin pinnalle ikuisessa kiitollisuudenvelassa Zyskowicille. Tällainen on kokoomuksen johto.

Olin pois potkittuna vailla puoluetta. Keskusta otti avosylin vastaa. Sitten taas tuli ehdokkuudelle takapakkia. Puolueen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki kertoi, että meidän pitää purkaa ehdokassopimuksemme, sillä julkkisehdokkaat Kolbe, Pelli ja Salovaara ovat ilmoittaneet, että he luopuvat ehdokkuudestaan, jos Seppo Kanerva tulee ehdokkaaksi, sillä hän voi viedä sen paikan, jonka arvellaan tulevan Jäätteenmäen myötä. Salovaara saikin sitten sen paikan. No mitäs minä siinä sitten. Olin taas isännätön ja vaalit olivat ovella. Silloin liberaalinen puolue pyysi minua alkamaan ehdokkaakseen ja niin tulin aikanaan vaaliliiton kautta Toni Halmeen varamieheksi. Se liberaalipuolue oli riitainen ja puolillaan homoja. Niiden asioiden ajaminen ei miellyttänyt. Niinpä olin jonkin aikaa Lauttasaaren keskustassa, jossa oli tosi reiluja ihmisiä. Mutta kun minulla ei ole metsää, eikä maata tai lampaita, niin jätin politiikan. Pari vuotta sen jälkeen vanha ystäväni eduskunta-ajoilta, Timo Soini pyysi tulemaan eduskuntaan ja ehdotti perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokkuutta. Panin nimeni paperiin ja lähdin pitkälle idänmatkalle, josta palasin vaalikentälle muutama päivä ennen vaaleja. Ne vaalit maksoivat minulle alle 500 euroa. Eniten ääniä sai Halla-aho. Minä sain toiseksi eniten ääniä niissä vuoden 2008 kunnallisvaaleissa ja tässä nyt sitten taas ollaan. Ajattelin vielä kerran pyrkiä eduskuntaan: olihan 1912 syntynyt äitinikin, nyt 101 vuotias Lapin kokoomusnaisten kunniapuheenjohtaja vielä yli 80 vuotiaana Tornion kaupunginvaltuutettu.

Mikäli minut valitsette käyn raivoisaan taisteluun taitetun indeksin ja eläkeläisten pysyvän raippaveron poistamiseksi.       

Seppo Kanerva
25.10.2013Nuiva rakennemuutos
08.10.2013Kauppalehti - 8.10.2013
01.10.2013Seppo Kanerva, kokoomusmielinen perussuomalainen